Ulla Tapanisen esittämä Iso-Iitan hahmo pohjautuu löyhästi kahteen henkilöön, oikeaan Iso-Iitaan ja Juho Maleniukseen.

Iso-Iita oli ammatiltaan saunanpesijä ja hän hoiti Kellokoskella "mustaapörssiä". Elokuvassa viittaus tähän piirteeseen on ruokasalikohtauksessa, jossa syödään banaaneja. Elokuvaan kuvattiin kohtaus, jossa kerrotaan että Iso-Iita on hankkinut baanaanit "mustanpörssin" kautta, koska ensimmäinen virallinen banaanilastihan tuotiin Suomeen vasta vuonna 1952. Elokuvan lopputyövaiheessa kohtausta kuitenkin tiivistettiin ja tämä "johdantojakso" leikattiin pois.

Iso-Iita sai muun muassa myös keinoteltua kahvia sairaalaan, ja hänen tiedetään kommentoineen tätä sanoin: ”Jeesus Kristus toimittaa sitä minulle Alaskasta.”

Juho Malenius, ammatiltaan työmies, syntyi vuonna 1893 ja tuli Kellokoskelle hoitoon vuonna 1923. Hän oli lyhyenläntä, vaatimaton ja aika hiljainen, mutta ystäviensä arvostama. Malenius työskenteli vuosikymmeniä sairaalan maatalous- ja puutarhatöissä.

Malenius oli erityisen kätevä käsistään. Hän valmisti itse kaikenlaisia käyttötavaroita aina jalkineista rotanloukkuihin. Kellokosken sairaalamuseossa onkin esillä kaksi hänen valmistamaa loukkua, joilla hän pyydysti taimia ja istutuksia suihinsa popsineita jyrsijöitä.

Malenius valmisti myös taatusti uniikkeja sekä kesä- että talvikenkiä. Talvijalkineet olivat tukevat, niiden nahkapohja oli naulattu kiinni lukemattomilla erilaisilla nauloilla. Kesäkengät oli tehty pehmeistä korvikemateriaaleista. 

Malenius piti usein päällään takkia (esillä Kellokosken sairaalamuseossa), johon hän oli kiinnittänyt maagista voimaa säteileviä kirjoja, kuten Raamattu ja almanakka. Malenius uskoi, että kirjat suojelevat häntä pahoilta hengiltä. Tämä piirre on tuotu myös elokuvan Iso-Iitalle ja elokuvassa käytetty takki on valmistettu alkuperäisen takin pohjalta.

Kellokosken sairaalamuseossa on esillä myös Maleniuksen kuuluisa kävelykeppi. Siitä roikkuu rikkinäinen kuumemittari, josta hänen tiedetään tarkastaneen päivän lämpötilan. Kepin varteen Malenius oli myös kiinnittänyt sormustimen, avaimia sekä entisen naisystävänsä sukkanauhan soljen, joka muistutti häntä menneestä lemmestä. Lähes samanlainen kävelykeppi valmistettiin elokuvaa varten Iso-Iitalle.

Malenius oli sairaalassa yhtä mittaa hoidossa lähes 55 vuotta. Hän sairasti skitsofreniaa, mutta hänellä ei ollut suuruusharhoja. Mallenius ja Prinsessa tunsivat ja arvostivat toisiaan - olihan heillä yli 40 vuoden yhteinen taival Kellokosken sairaalassa. Juho Malenius kuoli vuonna 1978.