Prinsessa-elokuvassa potilaita yritetään vieroittaa alkoholista aversiohoidolla. Potilaille annettiin ensin ruiskeella apomorfiinia ja tämän jälkeen he saivat haistella ja maistella lempialkoholijuomiaan.

Aversiohoito toteutettiin sairaalassa erillisessä huoneessa, jossa oli baaritiski tai –pöytä, vuode- tai leposohva sekä ämpäreitä oksennusta varten.

Aversiohoito pohjautuu ehdollisen refleksin teoriaan, venäläisen Ivan Pavlovin koirilla tekemän kokeen tapaan. Suomessa muun muassa Kivelän ja Kellokosken sairaaloissa vuosina 1945-1950 käytettiin ruotsalaisen professori Izikowitzin kehittämää aversiohoitoa, jossa pyrittiin aiheuttamaan vastenmielisyyttä alkoholia kohtaan.

Potilaan paha olo alkoi muutaman minuutin kuluttua apomorfiinipistoksesta ja alkoholin vaikutuksesta. Pahoinvoinnin lisääntyessä potilas sai tyhjentää useitakin lasillisia, mikäli vain pystyi siihen. Tavallisesti potilas oksensi kaiken, minkä oli juonut, mutta joskus istunnon päätteeksi jouduttiin tekemään mahanhuuhtelu. Hoitoa toistettiin 10 ”istunnon” ajan, minkä aikana potilas saattoi oppia inhoamaan lempialkoholijuomaansa.

Tulokset olivat alusta asti heittelehtiviä; toisilla inhorefleksi oli heikko tai kesti vain vähän aikaa, toisilla vastenmielisyys alkoholia kohtaan kesti pitempään ja oli erittäin voimakasta. Monet myös mieltyivät hoidon jälkeen toiseen alkoholijuomaan, esimerkiksi entiset viskinnauttijat rupesivat juomaan konjakkia.

1940-luvun lopulla Tanskassa etsittiin eläinten loisia vastaan lääkkeitä. Tehokkaan yhdisteen löydyttyä sitä päätettiin testata laborantille jonka jälkeen mentiin kapakkaan juhlimaan onnistuneita kokeita. Ensimmäisen lasillisen jälkeen laborantti tunsi yökötystä, häntä oksennutti, sydän hakkasi ja kasvot punastuivat. Huomattiin, että alkoholia ja Antabusta ei voi käyttää samaan aikaan. Näin keksittiin vahingossa uusi tapa hoitaa alkoholiriippuvaisia, joka pian korvasi aversiohoidon.